maanantai 31. heinäkuuta 2017

Olen valmis

Tänä aamuna heräsin siihen, että olen valmis.
Olen nyt toipunut keväästä, ystävän kuolemasta ja ylipäätänsä kaikesta myllerryksestä mitä elämässä on ollut. Kesäloma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Irti kaikesta normaalista, lepoa ja touhuamista juuri sopivassa suhteessa. Nukuin niin pitkiä yöunia kuin jaksoin eikä yhtenäkään päivänä tarvinnut vetää päiväkoomaa sohvalla vaikka aamulla heräsin välillä aikaisin, välillä viimeistään kymmeneltä.

Vaikka keho tuntuukin tukkoiselta ja turvonneelta, tunnen selkeästi ettei se ihan pelitä, kivut vaeltavat ympäriinsä. Olen herkkä aistimaan ja tuntemaan kehoani. Sieluni on kuitenkin levännyt, se ei ole enää niin rikki.


Nyt olen valmis jatkamaan projektiani minä vs. fibro.

Ihan pienin askelin aion edetä. Monesti ihmiset tägää itsensä Fibrofighter tai Fibrowarrior, se osoittaa että he taistelevat fibroa vastaan. Tää juttu on kuitenkin niin vahva, että jos aiot "vetää sitä turpaan" niin valitettavasti saat kaksinverroin takaisin. Sun pitää uuvuttaa se, väsyttää se, pikkuhiljaa, jos kalastaisin, niin ehkä voisin kuvata sitä kalastajan ja kalan väsytystaisteluksi? Tehdä se niin, ettei fibro tajua mitä edes on tapahtumassa. Hiljaa.

Siksipä tänään aamujumppani ei sisältänyt 20 kyykkyä ja hirveää riuhtomista vaan kevyttä jumppailua. Lomakin on nyt ohi, joten tämän päivän iltavuorostakin on selviydyttävä. Onneksi säätiedotus on perunut vesisateen, joten töihin on hyvä suunnata fillarilla!

Ei kieltoja, ei vaatimuksia, ei listoja. Tehdä asioita, jotka tekee hyvää itselle. Jättää tekemättä asioita, jotka tekee pahaa. Yksinkertaista, mutta joskus vaan niin vaikeaa.


Eilen oli viimeinen lomapäivä. Siivottiin koti, kaikki ikkunat on nyt pesty ja asiat järjestyksessä. On hyvä palata arkirumbaan. Aurinko helli, uin ja otin aurinkoa, luin kirjaa. Aika hyvä viimeinen lomapäivä.

iive

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Matkalla taas - Kuopio- ja avautumista gluteenittomuudesta vol.2

Ei varmaan kovin moni voi sanoa etteikö pettynyt kun helteet eivät tulleetkaan. Ilman joka tunti muuttuvia säätiedotuksia ja uutisointia, ei noista "helteistä" olisi kukaan edes tiennytkään. No ihan hyvä viikko silti viimeiseksi lomaviikoksi. Aika marjapitoinen ja siivottukin on hulluna. Ajatus siitä, että pitäisi siivota töiden jälkeen. No se ei houkutellut, joten olen pyrkinyt tekemään isommat hommat näin kesälomalla pikkuhiljaa. Tällä viikolla urakoin ikkunoita, koska ikkunanpesuun aika hyvät säät siis.



Käytiin yksi ilta tsippailemassa lähistön mustikkapaikassa. Ihan "katselemaan" lähdin (oli kyllä vehkeet mukana) ja niin sitä kotiuduttiin parin litran kanssa. Hups.
Gluteeniton mysli, luomu maito ja mustikat on vaan niin <3 Kissaakin kiinnosti, vähän liiankin kanssa kun oli mun kupille tulossa.



Ja koska Suomen Kesä. Taas yksi kylpyläreissu. Tällä kertaa suunnattiin Kuopioon. Uimassa käytiin ensin Rauhalahdessa ja yövyttiin Puijonsarvessa. Yllätyin tuosta Rauhalahden kylpylästä. Oon pitänyt sitä ihan "mummojen" paikkana, mut kaikkea muuta. Plussaa oli se, että ns. uintialtaasta näki suoraan liukumäkeen, samoin porealtaasta ja lämpimästä altaasta. Ulkoallas oli myös superlämmin, siellä viihdyttiin pitkään. Hierovat suihkut oli tuolla myös tosi hyviä, joten nämä kaikki yhdessä lievensivät sitä, että onhan se paikka tosiaan vanha ja ihan himppa out of date :D Pukkarisysteemi myös taattua kylpylähommaa eli yhteispukkari kopein, nyt olin tosin varautunut king size pyyhkeellä niin ei tarvinnut pukea sitä kylmää ja märkää uikkaria sinne pukukoppiin menemistä varten päälle.
Mut 3h tuolla meni. 1h tuosta uin ihan kunnolla. Selkä tykkäsi siitä, täytyy taas oman uimahallin auetessa terästäytyä uimisen suhteen.


Illasta vesisade loppui. Suunnattiin fiilistelemään Puijon Torniin. Tuolla ollaan viimeksi käyty 12v. sitten ja mentiin silloin kihloihin. Nyt oli sitten lapsikin mukana. Häistä tulee tänä vuonna myös 10v täyteen. Aika hyvin pariskunnalta, joitten yhdessäpysymisestä lyötiin vetoa. Ei tuu kestää - sanoivat lähes kaikki. Helpolla elämä ei ole päästänyt (mun sairastelut mm.), mutta silti tässä ollaan. Yhdessä.


Keskiviikkona käytiin kunnon unien jälkeen kiertämässä pari Kuopion museota. Molemmat oikein kivoja. Luonnontieteellinen kelpaa aina. Kultturihistoriallisella puolella oli minusta oikein kiinnostava näyttely, mutta Lintunen ei diggaillut juurikaan.


Taidemuseolla oli 3 näyttelyä (ainakin) menossa. Oi Maamme, jossa Ylen Arkistoista kaivetusta materiaalista oli luotu uutta. Insta Queens - teos oli mainio!

Taiteilijan matkassa johdatti Kuopiolaisen Juho Rissasen elämänkaaren mukana. Ihmetystä herätti jo Kuopion Museolla hänen teoksensa jossa joukko alastomia miehiä kampeaa keppien avulla kiviä. Miksi miehet on siis alasti? Kuka hullu tekee tuollaista hommaa nakuna? Ajateltiin sen olevan taiteilijan näkemys, mutta näyttelystä löytyi myös valokuva jossa nakut miehet tosiaan kampeaa kiviä kepeillä. Hmm... onko kuva lavastettu vai totta? Ei ole kyllä työturvallisuutta mietitty tässä todettiin.
Bongasin näyttelystä yhden Elga Sesemannin lisää.


Floran päivät näyttely esitteli nimensä mukaisesti kukka/kasvi-aiheisia maalauksia. Kauniita, ei juuri ajatuksia herättäviä. Kauniita ja rentouttavia, niin kuin kukat yleensä on.



idkuva

Kuopion torille suunnattiin syömään, sillä tiedossa oli, että sieltä saa Gluteenitonta Pitaleipää! Huh! Enpä ole moista syönyt 3-4 vuoteen. Kebab on kyllä mun herkkua, nykyisellään vaan joutuu tyytymään lähinnä koti kebabiin, koska se monesti voi sisältää viljoja ja no gluteenittomia pitaleipiä, niihin en ole törmännyt missään. Kotona olen pari kertaa tehnyt kebablihan ihan itse ja se on kyllä sairaan hyvää. Useimmiten me kuitenkin tyydytään kaupan valmiiseen kebablihaan ja yhdistetään se milloin mihinkin.
The Big Fat Greek Gyros-ruokamestasta torilta näitä gluteenittomia Gyros kebab annoksia siis saa, vieressä myös lettukoju tai Crepes vissiinkin, missä myös erikoisruokavaliot otettu hyvin huomioon.
Syötävää tästä annoksesta tosiaankin riitti ja kyllä maistui vaikkakin lihana oli nyt broileri. Kastiketta olisi voinut olla himpun enempi, koska se oli yksinkertaisesti todella hyvää.

Yllätyksekseni sain Kuopiossa myös puhelun Lappeenrannan Sokos Hotelli Lappeen hotellinjohtajalta. Juttelimme hyvät jutut palautteestani ja todellakin tuntui, että minun (ja muutaman muun) palaute otettiin nyt tosissaan ja muutoksia Lappeeseen on tulossa gluteenitonta aamupalaa koskien (muistuttelin, että on myös muita kuten maidottomat!). Tämä on todella hieno juttu, sillä haluni ei ole valittaa valittamisen vuoksi vaan, että muutoksia syntyisi ja nyt niin näyttää käyvän. Olen todella iloinen, että jatkossa voin yöpyä myös Lappeessa ja nauttia myös siitä aamupalasta. Ihastuin nimittäin hieman tuohon Lappeenrannan seutuun ja etenkin Imatran Kylpylään, joten viikonloppuvierailu joskus talvella voisi olla kiva.

Kuopion reissullamme meidän piti suunnistaa ensin Fontanellaan, mutta päädyttiinkin sen sijaan Vesileppikseen. Tämä pieni kiva kylpylähotelli on juuri passeli meille vaikka Wibit-rata olikin nyt korjauksen alla. Täälläkin voi jo alkeisuimataitoisen (=pysyy pinnalla, mutta ei kuitenkaan ole mikään loistava uimari) kanssa hengähtää ihan tosissaan. Vierailupäivänä oli aika vähän porukkaa, joten eksymisestä ei tarvinnut huolehtia. Lisäksi kylpylässä näkee ympärilleen todella hyvin, joten liukumäen touhuja voi bongailla lähes mistä kolkasta kylpylää. Täälläkin pääsin uimaan ja myös vesijuoksemaan. Kunnon treenit sai tehtyä.


Ja kesäloman vika viikkohan on hyvä päättää myös mansikoihin. Kävimme lähistön mansikkatilalla poimimassa mansikoita. 2 sangollista 1,5h eli todella hyvin etenkin kun toisen sangon poimin ilman kantoja, joka on aikaa vievempää hommaa. Ja hintakin oli ihan eri luokkaa kun osti suoraan viljelijältä. Totesin, että en enää ikinä osta mansikoita kaupasta vaan käyn poimimassa ne itse. Lintunen jaksoi poimia ehkä sen 2litraa. Lopun ajasta pelasi autossa tabletilla, joten sain poimia itse ihan rauhassa. Hyvin suunniteltu siis!
Ilta sujuikin sitten pakastaen, pakkasia siivoten ja päätin sulattaa myös pikkupakastimen, joka olikin umpijäässä. Ihanaa kun nyt on mansikoita reilusti! Ehkä vielä voisi yhden sangollisen käydä keräilemässä...



Tämän viikonlopun jälkeen loma loppuu. Uudet työvuorot on jo tiedossa ja siinäpä sitä taas suunnitellaan elämää 3 vuoron mukaisesti. Milloin tehdään mitäkin, miten hoidetaan hommat kun Lintusella on vielä puolitoista viikkoa lomaa ja meillä töitä ennen koulun alkua? Kuinka homma alkaa pyöriä kun Lintunen ei menekään iltikseen koulun jälkeen? Hän ei siis tuonne halua mennä ja koska meillä on suht joustavat työkuviot muutenkin ja minulla etenkin arkivapaita paljon, niin päätettiin ettei sinne sitten ole pakko mennä. Onneksi koululla on harrastuksia aika paljon koulun jälkeen, niihin nyt sitten pitää vaan yrittää päästä.

iive

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Etelä-Saimaalla + avautumista gluteenittomuudesta

Suunnittelimme ensin matkaa Kainuuseen, mutta loppuviikon säätiedotus näytti sen verran surkealta, että päätimme vaihtaa suunnitelmaa. Lisäksi Lintuselle ilmestynyt pieni flunssa mietitytti, sillä Kainuussa oli tarkoitus viettää yksi päivä Oulujärven maisemissa luontopolkuja kierrellen. Onneksi Lintunen parani kuitenkin nopeasti ja torstaina oli jäljellä vain pieni yskä. Uskalsimme siis suunnistaa kohti Lappeenrantaa. Matkalla suomen sää näytti meille kyllä juuri sitä, miksi olimme kylpylälomalle matkalla. Välillä paistoi aurinko, välillä ukkospilvet täyttivät taivaan ja välillä satoi kaatamalla. Ajatus ihanista kylpylävesistä kuitenkin helpotti, oli mukava olla matkalla.


Imatran kylpylä (se vanhempi, perinteisempi) oli minun taivas. Tottahan oli että tuolla kuuli enemmän venäjää kuin suomea, mutta entäs sitten. Enkä yhtään ihmettele, että porukkaa riitti (sopivasti kuitenkin), sillä tuo kylpylä on juuri sitä mitä kylpylöissä tykkään; lämmintä vettä, hierovia suihkuja, porealtaita, tunnelmaa jne. Mahdollisuus oli myös ihan oikeaan uimiseen eikä pelkkään lillumiseen. Kylpyläallas oli juuri meille passelin syvyinen, sillä Lintusen varpaat ylettivät joka paikassa pohjaan. Kylpyläalue oli lisäksi myös sopivan kokoinen, ettei sinne lasta kovin helposti saanut eksytettyä, joten itsekin sai rentoutua eikä tarvinnut aivan koko aikaa pelkästään vain vahtia lasta.

Plussaa tälle kylpylälle vaihtelevuudesta, lämpimistä vesistä, kivasta tunnelmasta, ukkosesta (Lintusen suosikki) ja hierovat suihkut ja poreet todellakin hieroivat! Paikka oli myös todella siisti.


Mies oli pelaamassa golfia Viipurin Golfissa meidän kylpyläreissun ajan. Koska ihan 5h ei kylpylässä saatu kulumaan niin suunnattiin Lintusen kanssa vielä Lammassaaren luontopolulle loppuajaksi. Tuota reittiä täytyy kyllä suositella! Ihanan rauhallista ja idyllistä. Ilmeisesti alueella joko siivotaan tai sitten kävijät on poikkeuksellisen siistejä sillä roskan roskaa ei matkalla tullut vastaan.



Ensimmäiset mustikatkin nassuteltiin, aika vähän noita kyllä tuolla oli, yhdestä mättäiköstä bongailtiin kypsät mustikat.
Alkuosa luontopolusta oli lehtomaisempaa metsää, sitten vaihtui enemmän mänty-kangas-tyyppiseksi. 18 kyltiltä oikaisimme kohti autoa eli teimme lyhyemmän lenkin. Kylteistä olisi saanut infot esiin jos olisi ollut QR-koodilukija puhelimessa, ei jaksettu juuri nyt sitä latailla. Maisemat oli niin hyvät, että ne riitti tällä kertaa.


Pysähdyimme hetkeksi rannalle syömään eväsleivät pöydän ääreen. Lokit oli kyllä heti paikalla, mutta jäivät onneksi kauemmas eivätkä tulleet ihan iholle. Itikoitakaan ei ollut sateen vuoksi. Onneksi, sillä hyttysmyrkky jäi kotiin.


Vettä satoi, mutta puusto luontopolulla suodatti suurimman sateen. Ilma oli lämmin ja kostea joten pieni kastuminen ei haitannut.




Kuljimme koko matkan rantaa pitkin. Kivoja poukamia oli matkan varrella ja harmiteltiin, ettei ollut tulitikkuja mukana, sillä nuotiopaikat näyttivät houkuttelevilta. Tosin en tiedä mitä mies olisi tuumannut kun olisi saanut savulta haisevat tytöt kanssaan ravintolaan.


Viipurin Golfiin mennessä ylitettiin hieno silta. Koska aikaa oli, pistettiin auto parkkiin ja käveltiin sillan korkeimmalle kohdalle. Hienot oli näkymät ja sadekin oli jo loppunut! Autossa oli aikaa meikata ravintola-iltaa varten. Salama oli lyönyt kentälle ja mies oli siksi myöhässä. Onneksi kenttä oli kuulemma ollut hieno ja hyväkuntoinen, joten odottelu ja ukkosen aiheuttama ruuhka ei ollut pelaamista haitannut.


Ja kun koko päivän oli reippaillut niin illalla saattoi vähän mässytellä. Onneksi Amarilloon on tullut kiva Texas Chicken annos. Sen gluteenittomat sämpylät kun on ihan sairaan pahoja, joten hampparit jää kyllä ko. paikassa väliin.


Tää on kyllä S-ryhmän ravintoloissa tuttua, eli huonot gluteenittomat tuotteet. Ravintoloissa valitsen aina sellaisen annoksen mihin ei ns. pidäkään kuulua gluteenia eli ei sämpylöitä tms. koska ne on S-ryhmällä vaan niin kamalia. Rosson pitsapohja (nykyinen uusi) on ainoa poikkeus, sitä voisi jopa kutsua hyväksi.

Yövyttiin Sokos Hotel Lappeessa ja täytyy sanoa, että huonoin gluteeniton aamupala ikinä missään ravintolassa pitkään aikaan. Olen yöpynyt tämän kesän aikana Sokos Hotelleissa Kolilla, Vaasassa, Seinäjoella, Mikkelissä, Helsingissä ja nyt Lappeenrannassa.

* Kolilla aamupala oli ihan ok, plussaa riisipiirakoista ja mokkapalasta(!)

* Vaasan aamupala ei ollut mikään mieleenjäävä, mutta vatsan täytti, samoin Seinäjoki. Muovipussituotteet muistaakseni molemmissa.

* Mikkelissä oli Sokos Hotelliksi todella hyvä aamupala mm. riisipiirakkaa ja Vuohelan Herkun sämpylää sekä minimuffinsseja (eikä mikään tarjolla ollut muovipussissa). Aamupalan esillepano kaikin puolin todella kaunis ja uudenlainen, koski myös gluteenittomia. Harmi että olin niin väsynyt, että ihan en saanut täysillä fiilisteltyä. Pelkän aamupalan ja hotellin hyvän fiiliksen takia voisin vierailla tuolla uudestaankin. Mitään varsinaista asiaa mullahan ei Mikkeliin ole, joten ihan hyvin :) Minulle hotelliaamupala kuuluu vahvasti kokemukseen, se on harvinaista arjen luksusta. (Eli en tosiaankaan yövy hotelleissa normaalisti näin usein.)

* Helsingissä Albertissa oli ihan ok aamupala. Leipää  ja riisipiirakkaa. Tuolla maistoin mysliä myös, joka oli hyvää etenkin kun vieressä oli jotain karpalo-pähkinä-siemensekoitusta siihen lisättäväksi. Muuten mysli oli aika hmm... mietoa, mitäänsanomatonta, ihan ok(?) Miinusta pelkistä kekseistä kun muille oli suklaa-donitseja ja marjapiirakkaa. Asettelu muuhun tarjoiluun verrattavissa. Muistaakseni muovipussituotteita ei ollut.

*Lappeenrannan Lappeessa gluteeniton pöytä oli hankalasti löydettävissä. Pöydästä puolet peitti mikro. Jäljelle jääneestä tilasta puolet vei leipälaatikko, joka oli täynnä riisikakkuja ja näkkäriä. Oikeasti kuka haluaa syödä riisikakkua ja näkkäriä aamupalaksi? Siis, että sitä pitää noin paljon olla tarjolla? Ymmärrän, että on joitakin henkilöitä, joilla on vielä rajatumpi ruokavalio, joten heille nuo voi olla ainoat tuotteet mitkä käy, joten siksi ok että esillä on. Tuotetietoja ei kyllä ollut, joten...
Lisäksi pöydässä oli kulho mysliä (samaa mitä Albertissa eli ihan ok) ja Keiju-nappeja (miksi ei myös voita, koska muillekin on?)

Sitten jäljelle jäi se loota. Lootassa oli ensin 2 sämpylää. Hetken päästä, kun asiasta toinen asiakas huomautti, niin loota oli kyllä täynnä. Täynnä ylikuumennettuja muovipussituotteita ja kaikki sekaisin. Toki valikoimaa oli varmaankin just ihan kaikki mitä pakastimessa heillä oli, bongasin sämpylöitä, viipaleleipää (itse söin tätä, ihan ok kun pisti paljon päälle kaikkea niin ei leipä päässyt paljon maistumaan läpi), pullaa (en edes uskalla maistaa) ja muffinssia (ihan ok jos tykkää muruiksi suussa hajoavasta mössöstä). Sieltä sitten kuumien pussien joukosta yritti löytää etsimänsä. Nuo RollFoodsin tuotteet voisivat jopa olla ihan ok, mutta tuollainen tarjoilu ja kuumennus pilaa minkä tahansa tuotteen ja sitten kun se tuote jäähtyy... no sittenpä se vasta hirveää onkin.

Aamiaisenhoitajat eivät oikein hyvin palautetta ottaneet vastaan, toki kiireinen aamu saattoi vaikuttaa siihen. Eniten kyrsi kuitenkin koko tilanne. Aamiashuone oli tilava. Paikassa oli myös kauniisti aseteltu pöytä paikallisille tuotteille. Mietin MIKSI gluteenittomat tuotteet eivät voineet olla samoin? Miksi ne olivat vain läjä lootassa?
Harmitti todella kun jätin kännykän huoneeseen. Olisi saanut hyvän kuvan someen. No pelkkä kirjoituskin riitti. Muutkin olivat pettyneitä kun julkaisin Gluteenittomat ruokapaikat ja tuotteet-ryhmässä kirjoituksen vierailustani Lappeessa. Gluteenittomilla ja muilla erityisryhmillä on todella hyvät verkostot. Hyvät kokemukset kerrotaan ilolla ja huonot kokemukset todellakin kerrotaan, että muut osaavat varoa ja varautua.

Milloin S-ryhmä herää siihen, että heidän asiakkaistaan moni on keliaakikko tai muuten gluteenirajoitteinen? Ja tämän perusteella tehdään myös niitä hotellivalintoja. Minun valinta on se, että Lappeeseen en jalallani astu ennen kuin asiaan tulee muutos. Näin sinne ei tule myöskään muut perheenjäseneni.

Aamupalan jälkeen suunnistettiin kuitenkin kohti Lappeenrannan Linnoituksia. Lintuselle paikka oli uusi ja no joo, hän alkaa olla siinä iässä, että vastaukset -No joo ihan ok, alkaa olla arkea. Vuosi pari sitten hän olisi hyppinyt vielä valleissa ja ihastellut kaikkea. Onneksi tämä vaihe menee joskus ohi ja sen kaiken mahtavuuden taas näkee. Saippuakuplat pelastivat tämän reissun kyllä :)



Linnoituksilla oli jopa ihan kuuma helle, mutta ukkospilvet vyöryivät kohti pikkuhiljaa.



Museokortilla kävin katsomassa myös näyttelyn taidemuseolla. Oli aika kiva näyttely. Selkeästi Koli-jutut kolahtaa nyt muhun :D
Kuinka upeasti Järnefelt on kuvannut tässä sade/ukkospilvet!


Taidemuseon jälkeen ukkonen jyrähteli ja suuntasimme kohti aurinkoista Imatraa. Imatrankoski sentään hieman ihastutti melkein 8veetä.



Kosken rannalla oli ihania siilipoikasia, jotka ei pelänneet ihmistä juuri yhtään. Näimme 4 eri siiliä matkan varrella, joista yksi tuli ihan lähelle. Sehän se oli ihan parasta. Oli kuulemma Lintusen ensimmäiset siilit <3



Kävimme kiertämässä vain hotellin puoleisen rannan. Miehen kanssa edellisellä kerralla kierrettiin myös tuo toinen puoli. Nyt Lintusta poltteli kovasti pääsy "sirkuskylpylään", joten suuntasimme kohti Cique de Saimaa kylpylää.

Nyt kylpylässä oli ihan ok meininki, sopivasti porukkaa. Itsehän olin tuolla pari vuotta sitten syysloma-aikaan ja voi jessus kun se oli täynnä silloin. Lapsellehan tuo on tosi kiva paikka. Harmillisesti liukumäkiin Lintunen oli vielä liian pieni, mutta ei se häntä tuntunut haittaavan. Itse tuolla en vieläkään oikein viihtynyt. Lämmin vesi joo ok, mutta huonot hierovat suihkut (joista osa kyllä rikki tai muuten vaan outoja) eikä juuri uintimahdollisuutta. Klooria tuolla on myös ihan tajuton määrä ja silmät meinasi tippua päästä.
En myöskään kässää tuota pukkarisysteemiä. Uimapuku päälle pienessä kopissa, uimapuku pois, peseytyminen, uimapuku päälle, altaaseen, uimapuku pois, peseytyminen, se kylmä märkä uimapuku päälle ja sinne koppiin ähräämään kostealle iholle vaatteet päälle. Huokaus. Tokihan nuo on kylpylähotelleja... mut silti. Joskus perinteinen on parasta.


Kotimatkan sää oli lähinnä surkea, onneksi itse en joutunut ajamaan. Huh! Onneksi viimeiselle lomaviikolle on luvattu aurinkoista keliä vihdoinkin. Tänään on lähinnä vielä lepäilty reissusta. Fibro kun ei näistä reissuista oikein tykkää ja on ollut totuttava siihen, että seuraavana päivänä lepäillään jos vaan on mahdollista. Siitä olen onnellinen, ettei fibro estä tekemästä näitä juttuja eli jaksaa kylpylöidä ja kävellä ja muutenkin. Kunhan sitten kotona saa vähän toipua.

Miehen loma loppuu tänään. Olen yllättynyt siitä kuinka hyvin ensimmäinen yhteinen loma on sujunut. Ei olla edes kamalasti tapeltu vaikka luulisi toisin. Itse kun tarvitsen päiviin sitä omaa rauhaa ja etenkin hiljaisuutta, että sitten jaksaa ne muut menot ja mölyt ja toisen vieressä kyhnyttämiset.
Asiaa on varmasti helpottanut se, että molemmilla on myös ne omat harrastuksensa, miehellä golf ja mulla palstahommat, joten ei ihan 24/7 ole tarvinnut kyhnätä vierekkäin. Ja sitten kun on ollut sitä yhteistä aikaa, niin on voinut siitäkin nauttia. Kai tää on sitä erityisherkän elämää. Hetki hiljaisuutta kiitos :D

Toki pienet pakkauskilarit piti vetää Helsingin reissulle. Lappeenrannan reissulle pakkaaminen sujui paljon paremmin kun oli vähän harjoiteltu :D Ensi kesälomalle säästetään oikein monta palkito-hotelliyötä ja reissataan oikein kunnolla <3 Voi sitä pakkaamisen määrää silloin :D

iive

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kun elämä alkaa taas tuntua elämältä

Vaikka olen useasti täälläkin kirjoittanut kuinka rankka ja väsyttävä alkuvuosi oli, niin jotenkin sen suuruutta ei ole silti itsekään tajunnut. Treenit jäivät pois jossain huhtikuun aikana täysin, toki tilalle tulivat palstahommat maankääntötöineen (ilman mitään koneita). Nyt olen ollut lomalla 2 viikkoa ja pari päivää sitten heräsivät ensimmäiset ajatukset siitä, että voisipa vähän treenaillakin. On siis jo vähän energiaa muullekin kuin pakollisesta elämästä selviytymiselle. Onneksi lomaa on vielä toiset 2 viikkoa jäljellä, joten ehkäpä viimeisellä viikolla pääsen toteuttamaankin ajatuksia edes jollain tasolla. Nyt edelleen tuntuu siltä, että päivittäiset puuhailut saavat jo olon sellaiseksi, että illalla tuntuu ihan väsyneeltä. Palstalla riittää töitä edelleen, mattoja pestiin sunnuntaina ja kotia on laitettu kuntoon. Siinä on ollut tekemistä reissailun ohella. Helsingissäkin päivittäiset kävelykilometrit olivat 10km luokkaa.




Onneksi syömiset ovat edes jollain tasolla järkiytyneet ja palsta puskee vihreää jo yllin kyllin. Salaattia ei tarvitse seuraavaan 2kk:hon ostaa. Ja kun tuoretta vihreää saa, niin innostaa taas mehustaakin.




Kuntosalisopimus umpeutuu piakkoin ja olen päättänyt jatkaa kotitreeneillä. Suurimman osan vuodesta kun tuo kuntosalikortti on ollut vain ihan rahan haaskausta. Ehkäpä kerkeän salille muutaman kerran vielä, mutta sen jälkeen kotitreenit saavat riittää. Sen säästetyn 50 euroa voi käyttää sitten vaikkapa hierojalle kerran kuukaudessa. Olisi nimittäin tarpeenkin se hieronta nimittäin.
Jossain vaiheessa havahduin myös siihen, että kuinka helpottavalta tuntuu kun ei koske. Päivittäinen kipu on ollut niin pitkään taas jo kaverina. Ihan muutamana päivänä lomalla on voinut nauttia siitä, että on kivuton. Muutamana päivänä oltiinkin sitten kivun kanssa ihan kunnolla, mutta sen jälkeen jotenkin tuntui helpottavan hieman, ehkäpä jotkut jumit silloin hieman helpottivat kun söin lihasrelaksanttia ja venyttelin koko päivän pikkuhiljaa.

Olen iloinnut kuitenkin siitä, että pääsääntöisesti peiliin katsominen ei enää ahdista. Jotain on siis sen suhteen tapahtunut vaikka paino on noussutkin huonojen syömisten ja treenaamattomuuden vuoksi. Olen pitkästä aikaa oikeasti miettinyt miltä näytän kun lähden ovesta ulos. Olen hankkinut minulle uusia vaatteita ja vähän meikkejäkin. Ja se kiharrusrauta uuteen tukkaan on ihan mahtava, sillä saa juuri niitä laineita hiuksiin mitä olen aina halunnut. Ehkäpä pinnallista ajatella jotain kiharoita, mutta silti niistä huolehtiminen tuntuu nyt mukavalta ja helpottavalta. Pientä arjen luksusta josta saa voimia sitten muuhun.

Kolilla jo tunsin, että elämä alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja sitä se on onneksi ollut siitä lähtien. Tästä on hyvä jatkaa ja toivottavasti loppuvuosi olisi helpompi. Töiden suhteen on vielä paljon mietittävää, sillä vaikka siellä nyt paremmin sujuukin, on minun keksittävä jotain ettei työ kuormittaisi minua niin paljon. Haluan, että elämässäni on muullekin energiaa kuin pelkästään työlle. Haluan että elämä alkaa tuntua taas elämältä, minun elämältäni eikä vain jatkuvalta raatamiselta ja puurtamiselta.

iive

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Matkalla Suomessa: Ateneum - HAM - Porvoo

Viimeisenä päivänä Helsingissä sain toteutettua toiveeni. Aamu alkoi hotellin aamupalalla, pakattiin tavarat autoon ja luovutettiin huone. Siitä Lintunen ja mies jatkoivat Luonnontieteelliseen museoon ja minä suuntasin yksin kohti keskustaa. Kävin muutamissa liikkeissä, mutta ostettavaa ei oikein löytynyt ALEsta huolimatta.
Pauligin Kulmaan istahdin nauttimaan kupillisen cappucinoa <3 Harmi, että aamupalasta oli niin vähän aikaa ettei raakakakkuja jaksanut syödä. Mutta en ihmettele miksi Pauligin Kulman tunnelma on kiirinyt keskiseen suomeenkin asti. Olihan se <3


Huomasin kävelleeni yhden korttelin liian pitkäksi ja Tuomiokirkko häämötti lyhyen matkan päässä. Päätin poiketa kirkkoon ensimmäistä kertaa elämässäni. Edellisenä päivänä olin ehdotellut tätä perheelle, mutta he eivät innostuneet. Kirkossa oli juuri meneillään laulu/urku-esitys jonka jäin kuuntelemaan. Yllätyksekseni ulkoa korea Tuomiokirkko oli hyvin karu ja pelkistetty sisältä.

Jatkoin pian matkaa, sillä joka puolella parveilevat itämaiset turistit olivat vähän liikaa rauhalliseen aamuun. Museoissa heitä ei yllätyksekseni tapaa lähes koskaan. Näin oli Ateneumissakin.



Ateneumin näyttelyn Suomen taiteen tarina olin jo nähnyt aiemmin keväällä. Näyttely johdattaa kävijän läpi Suomen taiteen kehityskulun vuodesta 1809 aina 1970-luvulle asti. Näyttelyssä Suomen taiteen tarina kytketään taiteen kansainväliseen kehitykseen ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin.
Päätinkin nyt kiertää näyttelyn eri järjestyksessä, näin tulee kiinnitettyä huomiota eri juttuihin kuin edellisellä kerralla ja onhan tuo näyttely niin valtava ettei sitä yhdellä kertaa voi sulatella millään.



Järnefeltin työt Kolilta ihastuttivat edelleen, etenkin kun edellisen kerran jälkeen olin itse noissa samoissa maisemissa käynyt kokemassa tuon kauneuden ja tuntemassa Kolin voimakkaan luonnon. Voin vain kuvitella minkälaista matkustaminen on ollut tuohon aikaan... silti Kolin kutsu on ollut niin voimakas, että paikanpäälle on matkustettu varmaankin viikkoja.



Näyttelyssä on esillä myös valtava käytävä potretteja ja omakuvia. Minulle ennalta tuntematon Elga Sesemannin omakuva pysäytti. Maalaus on todella kaunis, mutta jäin miettimään kuinka taiteilija näkee itsensä jos maalaa itsestään tällaisen omakuvan? Sesemannista ei tietoakaan löytynyt kovinkaan paljon, mutta hänen maalauksensa ovat kyllä kauniita ja ajatuksia herättäviä. Miksi ei häntä ole ollut esillä enemmän? Miksi hänestä ei ole enemmän tietoa saatavilla? Wikipediassa hänet on luokiteltu merkittäväksi ekspressionistiksi. Ehkäpä kaikki johtuu siitä, että hän on ollut naistaiteilija tuohon aikaan...


Toinen Ateneumin näyttely kertoi Alvar ja Aino Aallosta. Nimenähän tuossa on vain Alvar Aalto – taide ja moderni muoto, mutta jos näyttelyn tekstejä lukee niin eihän pariskunnan työskentelyä voi erottaa toisistaan. Esimerkiksi Savoy-maljakko on pariskunnan yhteistyötä. Tämäkin yhteistyö on mielestäni huonosti tunnustettua.

Itse olen suuri Aalto fani, mutta mies ei, joten Aalto intoilut ovat suurimmaksi osaksi jääneet. Meidän kodistamme on Alvar Aallon koetaloonkin vain muutama kilometri enkä ole tuolla koskaan käynyt!



Ateneumin jälkeen oli hyvä pysähtyä jo lounaalle Vapianoon. Risotto ja minä <3


Tällä välin mies ja Lintunen olivat jo suunnanneet kohti itistä ja minulla oli siis vielä aikaa suunnata kohti HAMin näyttelyitä Tennispalatsiin. Esillä oli monta näyttelyä, jotka kaikki kiersin taide"ähkystä" huolimatta: Tove Jansson, Tyko Sallinen, Modernia elämää!, Cris af Enehiem ja Emma Jääskeläinen.


Tove Janssonin näyttely sisälsi muutaman isomman freskon sekä alla olevan maalauksen. Harmillisen vähän Toven muita töitä onkaan missään esillä ja siksipä oli mielenkiintoista katsella näitä. Pakolliset Muumitkin löytyivät mutta oli tosiaan virkistävää nähdä toisenlaista Tovea.


Tyko Sallisen näyttelystä en ottanut yhtään kuvaa. En yhtään ihmettele miksi vanhempi taiteilijapolvi on hänen tyyliään vastustanut, uudistamiselle on tietenkin aina paikkansa, mutta omaan makuuni Sallisen työt ovat kertakaikkiaan rumia ja rujoja.




Päänäyttely Modernia elämää! oli upea.  
Modernia elämää! – Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys -näyttely esittelee arkkitehtuurin, muotoilun, kuvataiteen ja valokuvan kohokohtia, jotka rakensivat osaltaan modernia ja kansainvälistä Suomea vuosina 1917–68.
Erityisesti pidin näyttelyn monipuolisuudesta. Esillä oli lukemattomasti töitä eri genreistä. Itselleni ko. aikakausi on aina ollut sydäntä lähellä. Jos olisin varakas niin sisustaisin kotini tuon aikakauden kalustein ja tavaroin.

HAMin näyttelyn kierrettyäni päätettiin lähteä kotia kohti. Kello oli kuitenkin vielä aika vähän ja kaunista päivää jäljellä. Koska reissumme teema oli -en ole koskaan käynyt... ehdotin että suuntaisimme vielä kohti Porvoota. Noin tunnin verran kiertelimme vanhan Porvoon katuja ennen kotimatkaa.


Kirkko ja yksisarvinen <3

Tällä pienellä kujalla saattoi kuvitella olevansa aivan jollain toisella aikakaudella, kaikki itämaan turistitkin olivat juuri tällä hetkellä jossain muualla.



Kotona olenkin saanut kärsiä pari päivää jäätävästä jumituksesta. Ehkäpä ne Linnanmäen rytkytykset eivät tehneet kovin hyvää. Sirdaludin ja särkylääkkeiden voimin on kaksi päivää nyt menty ja nyt viimein alkaa taas elämä voittaa. Tällaista tuntuu tämä Fibroelämä olevan. Ensin nautitaan ja sitten kärsitään. Kävltyjä kilometrejä reissulla kertyi paljon, aamusta iltaan olimme liikkeessä, siinäkin ehkä osasyy.

En ole koskaan käynyt lista päivittyi hienosti. Näimme Porvoon, Vallisaaren, Tuomiokirkon, Kansallismuseon ja Tähtitorninmäen, jossa saattoi kuvitella olevansa keskellä Komisario Palmu elokuvaa.

iive